Mikä kevät!!

Arki? Mikä se on

Huh huh, mitä haipakkaa on tämä kulunut kevät ollut. Toki kaikki on kovin suhteellista ja varmaankin ruuhkavuosia elävä työssäkäyvä vaihtaisi paikkaa kanssani koska vaan. Mutta näin ikääntyneen jo kotiin 'laitostuneen' näkökulmasta on kyllä ollut melkoisen vilkas kevät. Ollaan reissattu Suomessa milloin mistäkin syystä, haettu vaihtelua arkeen (hah! mihin arkeen...) tekemällä muutamia pieniä matkoja, kuten tulppaanimatka Hollannin Keukenhofiin ja juustoa ostamaan Goudaan ja lisäksi nautittu vieraiden seurasta täällä meillä. 

Miestä on stressannut NATO-kuviot, minua vähän pienemmät. Osa kiireistä on ollut ihan itse aiheutettua ja osa tuli muuten vaan kaupan päälle. Toisaalta myös itse valitut ihanat asiat aiheuttavat ylimääristä stressiä ja puuhaa, mikä pidemmän päälle alkaa kuormittaa. Helmikuusta lähtien ollaan eletty periaatteen 'kahden viikon kuluttua on varmaan jo helpompaa' mukaisesti ja onnistuttu tehokkaasti pettämään itseämme. Tässä vaiheessa fokus on --- no oikeastaan vasta elokuussa, jolloin on toivottavasti ihan oikea loma-aika tiedossa. 

Suomen keikat

Ai mikä meitä sitten on kuormittanut? No ihan kakenlaiset asiat! Kivoja juttuja on siis ollut paljon alkaen omista synttäreistäni Suomessa. Vaikka olivatkin hyvin pienimuotoiset ja ihan vaan perheen kesken, niin silti järjestelyä nekin juhlat vaativat. Ja tietysti lisämausteena vielä se, että koko homma edellytti reissaamista Suomeen. Suomen matkoille olen myös varannut vähän turhan paljon ohjelmaa ihan ylipäätään, kun olen yrittänyt tavata mahdollisimman paljon ystäviä. 

No yksi ylimääräinen Suomen-keikka tuli sitten vähän tylsemmästä syystä eli hammaslääkärikäynnistä! Joo kävin toki täällä Waterloossa ensin tsekkauttamassa tilanteen, mutta kun mitään vikaa ei löytynyt ja hammaslääkärin seuraava suunnitelma oli mahdollinen hampaan avaaminen ja juurihoito, niin päätin että sen hoidatan mieluummin Suomessa, jossa ymmärrän myös sen, mitä lääkäri sanoo. Joten ei muuta kuin maanantai-iltana Ryan-airilla Suomeen, tiistaina hammaslääkäriin ja perjantaina taas tänne kotiin. Siinä välissä hammaslääkäri diagnosoi haljenneen hampaantyven, jonne tungettiin sementtiä (?) ohjeistuksella, että se joko kestää tai sitten ei. No toistaiseksi on hammas pysynyt kunnossa ja sormet ristissä, että näin pysyy jatkossakin. Kesälomalla aion kyllä Suomenreissulla käydä tsekkauttamassa hampaat kunnolla. 

Tässä välissä saatiin Suomi NATOn jäseneksi, mikä aiheutti muutamia lisäkierroksia kotona. Runsas vuosi sitten, kun vasta suunniteltiin tänne muuttamista, oli näköpiirissä vähän rauhallisempi työrupeama, jossa Suomi tuttuun tapaan lähinnä tarkkailee ja raportoi, mitä NATOlle kuuluu. No sattuneesta syystä tuo tarkkailu on muuttunut aika hektiseksi prosessiksi, jossa yritetään selvittää kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä pienistä nippeleistä suuriin linjanvetoihin, kun jokainen päivä tuo eteen jotain uutta.

Huhtikuussa tehtiin sitten jälleen yhden viikonlopun mittainen matka Suomeen, kun isäni juhli 90-v synttäreitä ja tytär häitänsä. Aika tehokasta toimintaa, kun saatiin kahdet juhlat yhdellä reissulla ja molemmat vielä meistä riippumattomina ajankohtina!

Ihanat syyt matkaan siis, mutta eipä tuotakaan reissua varsinaisena lepomatkana voi pitää. Upea oli tavata pitkästä aikaa serkkuja ja sukua, jota ei ihan jatkuvasti näe. Ja voi miten ihanaa olisi, kun voisi saada koko joukon kasaan vähän useamminkin! Toivotin kaikki tervetulleiksi tänne meille kyläilemään ja toivottavasti jotkut kutsuun tarttuvatkin. 

Ja häät on kyllä aina niin kertakaikkisen ihana tapahtuma, jossa ihan väkisinkin tahtoo silmäkulmat kostua. Onnellisuus on aina kaunista. 

Kyläilyjä

Vieraita meillä on myös riittänyt kevään aikana tasaista tahtia. Jokainen vierailu on ollut ihana ja lämmin kiitos kaikille kävijöille. Vieraiden kanssa tulee myös itsekin liikuttua vähän oman kylän ulkopuolella, joten meillekin nämä visiitit toimivat tavallaan turistimatkoina. Mutta kieltämättä, kun viikon sisään kolmatta kertaa käy Napoleonin taistelun museota läpi, alkaa jo ajatus harhailla vähän muualla kuin itse museossa. Onneksi kaukaa viisaina ostettiin viime kesänä sentään sinne vuosikortti, joka on todellakin maksanut itsensä jo moneen kertaan takaisin. 

Vieraat ovat myös keskenään olleet sen verran erilaisia, että ihan samaa rundia emme kaikkien kanssa sentään ole tehneet. Monet olemme vieneet Bruggeen (joka kerta jaksan ihastella tuota superkaunista kaupunkia!), osan kanssa pyörineet Brysselissä ja sitten vieraista riippuen kehitelleet jotain muita käyntejä lähialueilla. Ja Bruggesta löysin muuten talon, jossa aikanaan on asunut maanpaossa ollessaan nykyisen Britti-monarkin edeltäjä eli Charles II 1600-luvulla. Pitäisikö vinkata tuolle uudelle kuninkaalle, että heillä saattaa olla majoituspaikka tiedossa, mikäli joskus Bruggeen suuntaavat. 

Mutta niin ihania kuin vieraat ovatkin, niin kyllähän nämä visiitit kieltämättä meidän normaaliin arkeen vaikuttavat. Omat päivittäiset kävely- tai juoksulenkit ovat käytännössä aina noina aikoina jäissä, jääkaappi on joko tyhjä tai sinne ostetut ruoka-aineet pilaantuvat, koska aamupalaa lukuunottamatta käytännössä kaikki ruokailut hoidetaan kodin ulkopuolella ravintoloissa ja kahviloissa. Tästä seuraa suoraan myös se, että ruokavalio ei myöskään ole  järin terveellinen, koska kukapa ei haluaisi syödä paikallisia ihania croissantteja ja leivoksia! Niin tietysti mekin, mutta siinä missä vieraamme näkökulmasta kyseessä on ihana muutaman päivän vierailu irti arjesta, jolloin herkuttelu on sallittua, niin meidän näkökulmastamme tuo herkuttelu on välillä ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. No ei siinä mitään, sitten vaan skarppaamme sen jälkeen vähän enemmän. 

Ja todellakin kaikki vieraat ovat olleet ja ovat edelleenkin enemmän kuin tervetulleita! Minun näkökulmastani he tuovat ihanaa vaihtelua arkeen ja suomenkielistä juttuseuraa. Mies saa puolestaan toimia asiantuntevana oppaana ja kokea, että edes joku hänen osaamistaan arvostaa kotona (haha!!). Joten jatkossakin kaikki halukkaat ovat enemmän kuin tervetulleita ilahduttamaan päiviämme. Mehän viettäisimme kaikki illat kotona, jos ei meillä kävisi vieraita, ja myös kaikki meidän ihanat ravintolat olisivat jääneet testaamatta. Suomen vieraamme ovat kyllä välillä ihmetelleet sitä, miksi haluamme jo etukäteen tietää mihin aikaan he haluavat syödä... No siksi, kun ravintoloilla täällä on päivätauko ja illaksi on todellakin tarpeen varata pöytä. Suomalaisena tähän on kyllä ollut vähän hankala tottua. 

Juhlia ja matkoja

Vappuna järjestimme miehen työpaikan suomalaisille perheille piknikin ihanassa Hulpen linnan puistossa. Oli mahtava sää ja ihana oli tavata vanhoja tuttuja ja uusia ihmisiä, joiden kanssa yhteiset kokemukset lähentävät meitä näiden muutamien täällä vietettävien vuosien aikana. Tarkoitus on järjestää tällä kokoonpanolla vastaavia tilaisuuksia muutamia kertoja vuodessa. Ihan mahtaviin ihmisiin täällä kyllä tutustuu! 

Seuraava isompi tilaisuus meillä olikin sitten tällä viikolla, kun järjestimme vihdoinkin Suomen NATO-jäsenyyden kunniaksi juhlat kaikille NATO-maiden edustajille ja vieraita kutsuimme paikalle noin sata. Juu ei, tätä juhlaa emme järjestäneet kotonamme, vaan varasimme juhlatilan ja tarjoilut ns työpaikalta eli SHAPEstä. Vaikka varsinaisia järjestelyjä emme ole itse tätä varten joutuneet tekemään, niin suunnittelu, ajankohdan varaaminen, kutsut ym ovat kyllä työllistäneet jonkin verran. Enemmän miestä kuin minua. Itsehän keskityn vain näyttämään edustavalle ja oikein hyvinhän se meni 😁 

Ja kun tuosta juhlasta toivutaan, niin perjantaina hypätään lentokoneeseen suuntana USA, jossa miehellä on ensin työreissu ja sen jälkeen jatketaan viikon verran lomailua. Toistaiseksi emme ole vielä ehtineet tehdä tuon eteen muuta, kuin varata ensimmäisen yön majoituksen, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa.... Ihana on kyllä lähteä matkaan! Jenkkeihin meillä on ollut tarkoitus lähteä jo pitkään. Ensimmäinen reissu oli varattu huhtikuulle 2020, mutta sattuneesta syystä siitä ei sitten tullutkaan mitään. Siirsimme lentoja moneen kertaan, kunnes jossain vaiheessa peruimme ne suosiolla toiveena päästä matkaan sitten joskus. Joten nyt on aivan ihanaa, kun matka lopulta toteutuu. Minulla on aina ollut lämmin suhde USAan aina siitä lähtien, kun aikaanaan lukiolaisena olin siellä vaihto-oppilaana. Sen jälkeen olemme käyneet siellä moneen kertaan sekä vanhan kouluni luokkakokousten merkeissä että ihan muuten vaan lomalla. Ja kun vielä kuusi (vai seitsemän?) vuotta sitten asuimme siellä miehen työn vuoksi vuoden (tästä on oma bloginsa), vahvistui suhteeni tuohon maahan entisestään. Eli ihana lähteä matkaan ja kun olemme niinkin kaukana ja täysin eri aikavyöhykkeellä, ehtii mieskin toivottavasti lomailla ja ottaa taukoa sähköpostista edes vähän. 

Kesäkuun alussa onkin sitten vuorossa toinen matka eli työmatka (avec) niinkin eksoottisiin kohteisiin kuin Belgiaan ja Luxembrugiin! Miehen työssä järjestetään kaksi kertaa vuodessa yhteinen viikon matka aina johonkin jäsenmaahan, jossa sotilasväki tutustuu työn puolesta eri paikkoihin ja me puolisot pääsemme verkostoitumaan keskenämme ja käymme sitten jossain museoissa ja muissa kulttuurikohteissa. Tämä on omalta osaltani ensimmäinen tällainen matka, joten odotan innolla sitä, että pääsen kunnolla tutustumaan myös muihin puolisoihin eri maista. 

Uusi koti

Edellisessä blogissani vähän vihjasin, että asunnonvaihto saattaisi olla edessä. No se on nyt varmistunut. Meillähän on täällä aivan ihana talo, joka tuntuu jo kodille ja jossa olemme viihtyneet tosi hyvin. Täällä on kuitenkin alusta asti ollut joku hajuongelma (ei home eikä kosteus, vaikka sitäkin kyllä kellarissa saattaa olla), joka sai meidät lopulta päätymään siihen, että vaihdamme kotia. Syksyllä meillä tehtiin jotain mittauksia, joissa havaittiin jotain pitoisuuksia ilmassa, mutta nämä eivät ilmeisesti ole vaarallisia. Saimme muutamankymmenen sivun mittaisen ranskankielisen raportin, josta meille kerrottiin yhteenvetona, että ei pitäisi olla terveyshaittaa. Meillä on kuitenkin molemmilla ollut normaalia enemmän hengitystieoireita ja vaikka haju on jo huomattavasti hälventynyt eivätkä esim. vieraat ole sitä enää noteeranneet ollenkaan, tulimme siihen tulokseen, että varmuuden vuoksi on parempi muuttaa. 

Edessä on siis se tilanne, että vajaan vuoden täällä asumisen jälkeen saamme taas pakata tavaramme ja asettua uuteen asuntoon. Viime viikolla allekirjoitettiin vuokrasopimus uudesta kodista, joka vapautuu meille kesäkuun alussa. Tavoite on päästä muuttamaan vielä kesäkuun aikana, joten kunhan tuolta USAn matkalta kotiudumme, käynnistyy taas jälleen kerran pakkausrumba. Nyt se on tosin helpompaa, kun kaikki tavarat lähtevät mukaan seuraavaan paikkaan. Uusi koti on hieman nykyistä pienempi ja säilytystilaa on yleisesti vähän vähemmän, joten joitain haasteita saattaa tulla eteen. Se sijaitsee kerrostalon kattohuoneistossa, joten pihan sijaan meillä on jatkossa iso terassi. Maiseman vihreys siis häviää, mutta toisaalta niin vähenee myös ruohonleikkuu. Joka tapauksessa kesäkuu menee aika lailla tuota muuttoa valmistellessa. Pyrimme saamaan kaiken valmiiksi ennen juhannusta, jolloin meillä pitäisi olla parin viikon loma. Toki pajon mahdollista, että loma tällä(kin) kertaa tarkoittaa muuttamista. 

Tiedoksi siis, että jos suunnittelet matkaa tänne meille kesäkuussa, niin saat varautua kantamaan laatikoita ja elämään ehkä hieman askeettisemmin. Toisaalta heinäkuussa meillä pitäisi olla valmius vastaanottaa uusia vieraita uusissa tiloissa, joten nyt olisi mahdollisuus korkata vieraspalveluiden toimivuus myös siellä. 

Kuten sanottua, kiirettä on pitänyt ja tällä hetkellä mennään korkeintaan viikon syklissä eteenpäin. Tähtäin on elokuun alussa, jolloin uusi koti on toivottavasti jo ihan kunnossa ja edessä siintää kuukauden loma. Siihen asti mennään katse tiukasti vain seuraavassa päivässä. 

Kesä

Ai niin, täälläkin on vihdoin sää lämmennyt, kukat ovat kukkineet jo toista kuukautta, kirsikkapuut ja magnoliat ovat värjänneet maiseman vaaleanpunaiseksi ja sinihyasintit metsän siniseksi. Puut ovat hennon vihreitä, syreenit ja tuomet tuoksuvat ja joka puolella tuoksuu kesä. 

Tosin kesä on ollut aika ailahtelevainen toistaiseksi. Juuri kun nautiskellaan t-paitakelistä ja hierotaan kasvot tönköiksi aurinkorasvasta, niin eikös seuraavana päivänä ole taas kaivettava paksumpi takki tai sadevaatteet kaapista. Paikallisilta olen kuullut, että tämä on ollut poikkeuksellisen kylmä ja sateinen kevät. Toivottavasti kesästä tulee parempi ja päästäisiin oikeasti nauttimaan vähän eteläisemmistä leveysasteista. 

Lisäjännitystä elämässä on tällä hetkellä uuden tositv-ohjelman parissa, kun seuraan hallitusneuvottelujen käänteitä herkeämättä. Mielenkiintoista on kyllä nähdä, mitä tästä seuraa sekä välittömästi että ihan pidemmällä aikajänteellä. 

Mutta joka tapauksessa ihanaa kesää teille kaikille !!!