Koti kuntoon
Joskus nuorempana, kun lapset olivat pieniä, koti todellakin laitettiin kuntoon. Olin se perinteinen äiti, joka puunasi kaikki nurkat, kaapit ja katonrajat samalla kun kuorin ja survoin lantut laatikoita varten, jota söin vain minä, ja jonka vaivihkaa heitin pakastimesta pois heinäkuussa marjastuskauden alkaessa. Vaihdoin kotiin jouluverhot, päällystin tuolit ja ompelin joulupöytäliinan ja lisäksi siinä sivussa lapsille uudet tonttupuvut. Mutta en stressannut yhtään, vaan nautin kaikesta siitä kiireestä, tuoksuista, lievästä kaaoksesta ja kauppojen jouluruuhkasta joulumusiikkeineen.
Nykyisin joulun valmistelu on tuohon nähden aika vaatimatonta. Joulukuun ensimmäisen päivän aikoihin kaivan varastosta esille tietyt enimmäkseen jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä käytössä olleet joulukoristeet. Suomesta toin mukanani kuusi joululaatikkoa plus ns. isommat irtojutut. Tämä vaihe on sinällään simppeli, koska olen (tässäkin) hyvin järjestäytynyt henkilö ja tiedän tasan tarkkaan, missä mitäkin on. Joulutarvikelaatikot on joko numeroitu (joulu 1 ja joulu 2) tai sitten nimetty 'Jouluvalot', 'Joulutalot' ja lisäksi isommat tavarat ovat edelleen alkuperäispakkauksissaan, joista heti näkee mikä on missäkin. Hyvin kätevää ja tekee kaikesta helpompaa.
Vuosien mittaan kaikille koristeille on muodostunut omat tutut paikkansa eli normaalisti itse asettelukin on sujunut suhteellisen helposti. Tänä vuonna tilanne oli sikäli uusi, että koko koti ja suuri osa huonekaluistakin on uusia eikä mitään ns perinteisiä paikkoja ollut millekään. Siksi koristeiden paikoilleen asettelussa oli osittain vähän hakemista. Itse asiassa jouduimme hankkimaan uuden senkin ihan sitä varten, että koristeasetelmille on enemmän tilaa.... Mutta senkki on kyllä muutenkin oikein kiva ja eiköhän sille käyttöä löydy joulun jälkeenkin.
Toreja ja juhlia
Kuten sanottu, nautin joulussa oikeastaan ihan kaikesta. Ja ihan parasta on kuljeskella katsomassa mille joulu näyttää eri puolilla kaupunkia, maata tai eri maissa. Joulutoreja on tietysti lähes joka kaupungissa ja niihin on pitänyt päästä mahdollisimman paljon! Muutamia olen laittanut muistiin ensi vuotta varten, kun osa sijaitsee useamman sadan kilometrin päässä esim. Ranskassa. Brysselin torilla on tietysti käyty pariinkin kertaan. Lisäksi olin mukana järjestetyllä retkellä Kölnin joulumarkkinoille, jossa päivä vierähti oikein mukavasti. Toreja oli siellä kaikkiaan useita, joiden välillä oli helppo liikkua kävellen. Tosin myös pienellä junalla olisi päässyt. Kaikilla näillä erillisillä pikkutoreilla sai glögiä, makkaraa, nougata, suklaita ja vaikka mitä! Ihan kiva paikka jouluihmiselle.
Saimme tänne vieraan viikoksi joulukuun alussa ja hänen kanssaan saatiin tietysti myös retkeillä niin joulun merkeissä kuin muutenkin. No oikeastaan lähinnä joulun. Luxemburgissa käytiin päiväretkellä ja se on kyllä edelleen aivan ihana kaupunki! Myös joulutori(t) oli kiva! Ne olivat kohtalaisen pieniä, mutta jotenkin ihanan tiiviisti rakennettuja niin, että väkisinkin tungoksessa tuli joulufiilis.Joulutorien lisäksi oli tietysti pakko käydä Villeroyn tehtaanmyymälässä, josta tarttui ihan vain muutama tavara mukaan.... Onneksi oltiin autolla liikenteessä! Antwerpen oli sen sijaan pieni pettymys joulun osalta, mutta tulihan käytyä sielläkin. Ja siellä on aivan upea rautatieasema! Ja valtava joulukauppa. Myös omalla kylällämme on pieni sympaattinen joulutori, joka on avoinna joulua edeltävät kaksi viikonloppua. Ihanasti joulun tunnelmaa oli sinnekin saatu!
![]() |
| Photo credit SHAPE |
Eilen lauantaina järjestimme miehen työpaikassa vielä kaikille suomalaisille pienet pikkujoulut koko perheelle eli pientä suomalaista joulusyötävää ja mukavaa yhdessäoloa. Kiva oli viettää vähän aikaa ns. omassa porukassa. Oheinen kuva on kuitenkin vähän juhlavammasta tilaisuudesta, joka sekin oli oikein mukava.
Itsenäisyyspäivä
Onhan täällä toki vietetty myös itsenäisyyspäivää. Me osallistuimme vain pienimuotoiseen tilaisuuteen, joka oli järjestettly Benelux-maissa sotilastehtävissä palveleville suomalaisille. Mies kävi sitten myös lähetystön kansainvälisessä itsenäisyysjuhlassa. Meillä oli suunnitelmissa järjestää ihan oma juhla oman katumme asukkaille, mutta kaiken muun kiireen keskellä totesimme, että ehkä sitten ensi vuonna. Viikonloput ovat edelleen olleet täynnä jollain lailla virallista tai muuten lähes pakollista ohjelmaa, joten varsinaisia kokonaan vapaita päiviä ei juurikaan meillä yhteisesti ole. Siksi päätimme skipata tuon itsenäisyyspäivätilaisuuden järjestämisen ja nautimme vapaasta.
Keskimäärin meillä on noin kolme osallistumista vaativaa tilaisuutta viikossa. Tämä kuva on Albanian itsenäisyyspäivän juhlasta. Osa juhlista koskee vain puolisoa, osassa olen myös itse mukana. Osa on näitä virallisia ja nyt on ollut mm. eri maiden järjestämiä jouluvastaanottoja tai -markkinoita. Ensi vuonna meidän on itsekin ryhdistäydyttävä ja alettava järjestää päivällisia tai kokkareita muille sen sijaan, että käymme vain vieraina muiden tilaisuuksissa. Siinä sitten riittää puuhaa niitä suunnitellessa.
Uusi elämä?
Hiukan alkaa jo huolestuttaa vuoden vaihteen lähestyminen. Olen usean muun tänne kesällä muuttaneen suomalaisen kanssa todennut, että tämä syksy on ollut tällaista uuteen asettautumista, mutta vuoden vaihteen jälkeen alamme tosissamme opiskella ranskaa, kuntoilla ja muutenkin aloittaa vähän organisoidumman elämän. Olen aimminkin tainnut ihmetellä täällä, että jotenkin päivät vaan valuvat käsistä, vaikka periaatteessa aikaa pitäisi olla vaikka mihin! Onneksi tämä tuntuu koskevan muitakin kuin minua, joten ehkä kyseessä onkin joku uuteen maahan ja elämään asettumiseen kuuluva välttämätön vaihe. Mutta kyllä välillä vähän ihmettelen, miten ennen olen työn lisäksi tehnyt vaikka mitä, ja nyt kun aikaa oikeasti on runsaasti, niin tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Olenkin ajatellut, että jatkossa pitää varmaan ihan laittaa kalenteriin juoksulenkki, uusien reseptien kokeileminen, retkipäivä tms, jotta elämään tulisi taas joku rytmi. Toisaalta taas onhan tämä aika luksusta, kun valtaosa päivästä on ihan täysin itseni päätettävissä.
Talvi
Ja vielä ihan pakko sanoa, että nautin aivan suunnattomasti täkäläisestä talvesta! Ei lunta, ei liukasta ja lämpötila enimmäkseen plussan puolella. Muutaman kerran on nyt ollut pakkasta yöllä ja jopa aamulla, mutta päivällä sitten lämpenee jonkin verran. Ja ihanaa on myös se, että Belgia on sen verran etelässä, että jopa nyt joulukuussa aurinko lämmittää päivällä vähän kuin Suomessa helmikuun loppupuolella. Tuskin maltan odottaa sitä, missä vaiheessa täällä alkaa huomata kevään tulon!!!
Jouluksi siis tulemme Suomeen, joten mitä ilmeisemmin pääsemme kokemaan myös lumisen talven. Tai lähinnä kai melkoisen märän ja loskaisen! Onneksi se meidän osaltamme kestää vain viikon verran ja sitten pääsemme taas tänne puhtaiden katujen ja vihreän nurmikon maahan. Siinä on itselleni talvea ihan riittävästi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti