Työelämä jäi taakse

Waterloo-Helsinki-Waterloo

Kesän ja syksyn aikana on ollut jo melkoinen määrä uusia alkuja ja loppuja ja nyt on taas yksi käynnissä. Elokuun puolivälissä palasin Suomeen ja samalla töihin vielä runsaaksi kuukaudeksi. Koko ajan oli olo vähän kuin in-between, kun en ollut ihan ehtinyt kotiutua Waterloohon, jonne kuitenkin mies jäi ja toisaalta Suomen kotikaan ei tuntunut ihan kodille. Mehän ehdimme asua siellä vain parisen viikkoa ennen Belgiaan lähtöä. Mutta vaikka koti ei ollutkaan tuttu, niin itse kaupunki oli. Ja miten ihanaa olikaan, kun tiesin, missä liikun, miten eri tilanteissa toimitaan ja kun voin viedä roskat kerrostalon jätehuoneeseen ihan koska vain halusin! Ja tiesin ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mikä jäte on mitäkin. Ne pienet asiat tekevät elämästä kovin helppoa. Hyödynsin asumista kaupungin keskustassa ihan kunnolla. Kävin leffassa monta kertaa, söin ulkona tai hain noutoruokaa, tapasin ystäviä ja ihan vaan kiertelin kaduilla ja nautin alkusyksyn Helsingistä. Kyllä Helsinki on kaunis! Ihan pakko oli fiilistellä ja kuljeskella eri puolilla, istuin Oodin terassilla lukemassa, kiersin Töölönlahtea ja Kaivopuistoa. Kävin jopa syömässä lohta Kauppatorilla! Hauskaa oli myös, että norjalaiset ystävämme viiden vuoden takaa tulivat pariskunnan miehen työmatkan vuoksi Helsinkiin ja onnistuin sopimaan heidänkin kanssaan tapaamisen. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa!!

No joo, kävin toki myös työssä. Sekin tuntui tosi kivalle! Mies oli jo ehtinyt aloittaa työt Waterloossa ennen kuin palasin Suomeen, ja ajoittain jo niiden parin viikon aikana olin vähän eksyksissä ilman mitään omaa rutiinia tai päiväohjelmaa. Siksi työhön palaaminen oli ihan positiivinen ja ilolla odotettu tapahtuma. Ja toisaalta mukavahan se oli, kun tiesin että kyseessä on vain kuuden viikon jakso ja sen jälkeen ei pidä päätä vaivata sotella tai hallituksen lakiesityksillä. Jos ihan rehellinen olen, niin en ehkä aivan 100 % parastani antanut, kun töissä suunniteltiin tulevan talven tai kevään toimintaa.... Oma toimintani suuntautuu siinä vaiheessa ihan jonnekin muualle. Mutta työkavereita tulee kyllä ikävä! Juuri kun viheliäisen koronan jälkeen ollaan päästy taas nauttimaan myös livetyöstä ja työkavereiden seurasta, jouduin jättämään sen yhteisön taakseni. No kaikkea ei voi saada valitettavasti.

Sedanin linnan ruokasali

Maan ja kodin vaihto

Lopulta oli kuitenkin aika pakata taas laukut ja suunnata kohti Belgiaa tällä kertaa pysyvämmin. Sinällään hauskaa, että mies tuli työmatkalle Helsinkiin parin viimeisen Helsinki-päiväni ajaksi eli lähdettiin sitten kimpassa Waterloohon. (Va tuliko hän varmistamaan että olen tulossa ja keksi työmatkan ihan sitä varten?). Ihanaa oli, että Belgian koti tuntui kuitenkin jo ihanan tutulle pitkän tauon jälkeen. Ja olihan tänne saatu jo ne ruokapöydän tuolitkin, mikä saa kodin näyttämään vielä valmiimmalle ja kodikkaammalle. Ikkunoissa on jo verthot, matto puuttuu enää yhdestä huoneesta ja lamputkin mies oli saanut hankittua jo jokaiseen huoneeseen. 

Ei vielä ihan arkea

Pari päivää paluun jälkeen vastaanotimme ensimmäiset vieraamme, kun siskoni miehensä kanssa tuli meille kyläilemään. Tuttuun turistiopastapaamme olimme tehneet etukäteen raakaversion viikon ohjelmasta (toki etukäteen kyseltiin vähän vieraiden toiveita eli meiltä saa siis ainakin jotenkin räätälöityä matkatoimistopalvelua). Jokaiselle päivälle oli suunniteltu ohjelmaa ihan tiukasti. Eihän sitä nyt hyvänen aika sohvalle ole tultu istumaan, kun ulkomaille asti tullaan! Viikkoon saa mahtumaan aika paljon, kun hyvin suunnittelee eikä päivän pituudesta ole niin turhan tarkka. 

Kävimme tietysti Waterloon tunnetuimmat kohteet lisättynä lähiympäristön kävelyretkellä, Brysseliin suunnattiin kahteen kertaan ja toiseen saatiin mahdutettua myös ostoksia. Brugge oli luonnollisesti pakollinen kohde ja on se kyllä edelleen niin kaunis! Ehdottomasti pitää tehdä sinne retkiä ihan muuten vaan ja nauttia kaupungista. Lillessä harjoiteltiin varovasti ulkomaahan tutustumista päiväretken verran ja parin päivän reissulle yöpymään mentiin Ranskan puolelle Sedaniin, jossa majoituimme 1400-luvulta peräisin olevassa linnassa! Olipahan vähän erilainen majoitus. Ostimme paikallisilta markkinoilta maton, kiersimme linnan museoidussa osassa (oli kyllä hieno linna!) ja nautimme kauniista aurinkoisesta säästä, joka on hellinyt meitä koko viikon. Ihmeellistä kyllä, sadetta ei ole tullut kuin ensimmäisen aamun parin tunnin aikana.

Sedanin linna, joka toimii myös hotellina

Nähtävää ja kierreltävää jäi vielä seuraaviakin 

vierailuja varten. Voimme järjestää teemamatkoja vaikka Normandiaan (sota), Reimsin alueelle (shamppanja) tai Antwerpeniin (timantit). Suklaan ympärille voi myös rakentaa erilaista ohjelmaa, mutta jo pelkästään suklaan ostaminen ja syöminen on kyllä melko raskasta! Toki muitakin toiveita otetaan vastaan ja räätälöidään sitten ohjelma sen mukaan.  

Olemme myös kovin joustavia matkanjärjestäjiä! Vieraidemme lento peruutettiin muutama tunti ennen alkuperäistä lentoaikaa ja lähtö siirityi vuorokaudella eteenpäin. Mutta ei hätää, emme ajaneet vieraitamme kadulle, vaan majoitus järjestyi myös ylimääräiseksi yöksi. Aamupalan kanssa.

Vierashuone on siis testattu ja uusia varauksia otetaan vastaan 😊

Arkea edelleen odotellessa

Vieraidemme mukana lähti  myös siippani jälleen työmatkalle Suomeen. Minä jäin pitämään kotia pystyssä. Ensimmäinen päivä meni aika lailla siivotessa ja pyykin pesussa. Aika mukava oli myös ihan vaan istua sohvalla ja antaa telkkarin pyöriä taustalla.

Mons, kultaiset vaunut

Mutta eipä asettauduta liian mukavasti. Keskiviikkona illalla suuntaamme johonkin Japanilaisen näyttelyn avajaisiin, perjantaina lähdemme Lontooseen, jossa lomailemme viikonlopun, illastamme työn merkeissä maanantaina sotilasseurassa ja mies kokoustaa tiistaina. Majoitumme uusiseelantilaisten ystäviemme luona, mutta yritämme kyllä päästä vähän leikkimään turistiakin matkan aikana. Sitten ehditään olla viikko kotona (ehkä?), kunnes pääsemme nauttimaan hoitokoirasta viikon verran.

Arki tulee kun on tullakseen., turha kai sitä on kiirehtiä