Lontoo on ihana!

En muistanutkaan miten ihana kaupunki Lontoo on!!! Jostain syystä se on aina vedonnut minuun enemmän kuin vaikkapa Pariisi tai jopa New York. Lontoo nyt vain on - Lontoo.

Matkamme starttasi Brysselin Midi-asemalta, josta pääsee kahdessa tunnissa Lontoon St. Pancrasiin ihan King´s Crossin viereen. Yhteydet sieltä minnepäin vain Lontoota ovat tosi vaivattomat. Junalippuja Lontooseen on tarjolla hyvin, mutta kuten missä tahansa matkustamisessa nykyisin, hinnat vaihtelevat valtavasti. Menopaluun saa edullisimmillaan reilusti alle satasella, mutta viime hetken lipuista suosittuun aikaan joutuu maksamaan moninkertaisesti.  Myös lentoja menee tiheästi ja hinnoissa nekin voivat olla ihan kilpailukykyisiä runsaasta tarjonnasta johtuen. Päädyimme kuitenkin ilman muuta junaan, koska molemmissa päissä jo pelkästään lentokentän etäisyys keskustasta (erityisesti Lontoossa) on paljon hankalampi. Junamatkustaminen on myös vaivattomampaa, kun ei pidä miettiä vaikka sitä voiko nesteitä pakata matkalaukkuun. Ja onhan junamatkustaminen myös paljon ekologisempaakin! 

En ollut aiemmin matkustanut tällä reitillä (tai ylipäätään junalla, jossa ylitetään ns. passiraja) ja kuvittelin, että homma hoituu vähän kuin menisi Helsingistä Jyväskylään. Tietysti, jos olisin yhtään miettinyt asiaa, olisi pitänyt ymmärtää, että jos satoja tai jopa pari tuhatta ihmistä tunkee yhtäaikaa samaan junaan, ei ruuhkilta ja jonoilta voi välttyä. 

Asemalle pyydettiin saapumaan vähintään 45 minuuttia ennen junan lähtöä ja se olikin kyllä tarpeen! Jonoja alkoi kertyä nopeasti erityisesti, kun turvatarkastuksessa oli vain yksi piste auki. En ihan ymmärrä, mitä laukuista etsittiin, mutta takit, vyöt, kellot ym piti ottaa pois aivan kuten lentokentälläkin, matkalaukut nostettiin hihnalle ja sähkölaitteet piti ottaa laukuista pois. Eri puolilla oli kuitenkin kylttejä, jossa kiellettiin mm aseet, räjähteet, pippurisumute ja sen kaltaiset tuotteet, joten ilmeisesti kaikki muu annettiin mennä. 

Seuraava (tai oikeastaan sama) jono kiemurteli sitten passintarkastukseen. Näitä pisteitä oli kaksi. Ensin Belgiasta pois ja sen jälkeen Britteihin sisään. Lontoon päässä oli sama juttu toisin päin ja kun sieltä lähti puolen tunnin sisään myös juna Pariisiin, oli jännittävää seurata, kuka mihinkin jonoon päätyi. Lopulta kuitenkin päästiin laiturille, löydettiin oikea vaunu ja istuttiin mukaville penkeille odottamaan matkan alkua. Eväät syötiin tietysti jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. 

Ah Lontoo!

Heti, kun astuttiin alas junasta St Pancrasin asemalla oikein imin Lontoota sisään! Ensinnäkin vanhat juna-asemat on ihan superihania ja tunnelmallisia. Juna-asemilla on aina tunnelmaa, vilskettä ja ihan mahtavasti energiaa. Tykkään jopa Helsingin päärautatieasemalta ja kävelen usein sen läpi ihan vaan huvikseni fiilistellessäni tunnelmia. Juna-asemilla ja lentokentillä on huima ero ja tykkäys kallistuu junien suuntaan noin 100-0. Rautatieasemilla tuoksuu kahvilat, pikaruoka, on kaoottinen äänimaailma ja ihmisiä kulkee joka suuntaan .Ihan parasta!!!

Meidän suunnitelmissa oli siis olla muutama päivä Lontoossa ilman suunnitelmia. Majoitus oli soivttu uusiseelantaisen ystäväpariskunnan luona. Heillä oli Chelseassa ihana kaupunki(rivi?)talo, jossa meillä oli hyvin tilaa omassa käytössämme. Ylemmän kuvan talo ei ole heidän, mutta nää vaan on niin huippuja! Rakastan Lontoon vanhoja katunäkymiä! Bongattiin ikkunaostoksilla myös meille ehkä sopiva uusi koti, jos vaikka joskus harkittaisiin Lontooseen asettumista. 

Emme olleet varanneet tälle matkalle yhtään museota tai muuta ns. pakollista nähtävyyttä, vaan ajateltiin ihan vain mennä fiiliksen mukaan. Meille sattui ihan mahtava sää ja lämpötila oli 20 asteen molemmin puolin melkein koko ajan. Käveltiin Kensington Gadensinssa, jossa reippaat ihmiset lenkkeilivät, perheet olivat kävelyllä, nuoret pelasivat tai istuskelivat, ratsastajat olivat omalla alueellaan ja koko puisto oli täynnä koiria, koiria ja koiria. kaikki vapaana, yksikään ei ryntäillyt minnekään eikä mitään yhteenottoja tai ristiriitoja näkynyt missään. Ah Lontoo! 

Kulttuuria

Tietysti meidän piti bongata Wellingtonin muistomerkki ja siitä, kun suunnattiin kohti Buckinghamin palatsia (ei törmätty uuteen kuninkaaseen) onnistuttiin osumaan suunnilleen keskelle vahdinvaihtoparaatia. Ainahan ne on näyttäviä. Lisäisiköhän se hoitotyön kiinnostavuutta, jos sielläkin aina työvuoron vaihtuessa soitettaisiin rumpuja ja tehtäisiin se vähän näyttävämmin 😀

Lontoossa ei voi käydä menemättä jonnekin elävään esitykseen. Kohteen valintaa rajoitti vähän se, että ainoa mahdollinen päivä oli sunnuntai ja koska se oli myös ainoa mahdollinen ostospäivä (kyllä! Lontoossa sunnuntai on ihan normaali kauppapäivä toisin kuin kanaalin toisella puolella), esityksen piti alkaa vasta myöhemmin iltapäivästä tai alkuillasta. 

Valikoimaa oli valtavasti! Oli klassikoita ja nimiä joista ei oltu koskaan kuultukaan mitään. Oli myös sellaisia, jotka ollaan jo nähty joko Lontoossa tai muuaalla. Vaikka ei silti, jokainen esityshän on silti aina vähän erilainen. Joka tapauksessa me sitten aikuisina sivistyneinä ihmisinä päädyttiin Frozeniin 😂 Laulut osattiin suunnilleen ulkoa, mutta ennen esitystä yleisöä kiellettiin tiukasti laulamasta mukana. Yleisön joukossa oli tosi monta Elsaa ja jokunen Anna, jotka varmasti olisivat mielellään osallituneet. 

Sinällään toki ihan sama, mitä oltaisiin käyty katsomassa. Live-esitys on aina ihana ja kyllä Lontoossa osataan esim. musikaalien toteutus ihan mahtavasti! Suositus siis tälle erityisesti, jos itsessä asuu salaisesti pikkuinen Anna, Elsa tai vaikka Olof. 

Ihana Lontoo!

En vaan voi sille mitään, mutta joka ikinen kerta Lontoossa ja ihan koko ajan siellä ollessani tuntuu sille, että nuo Lontoon tunnusmerkit, kaksikerroksiset punaiset bussit on laitettu kiertämään katuja vain turistien iloksi ja leffalavasteiksi. Kyllähän mekin niillä taas matkustettiin, mutta melkein nauratti istua yläkerrassa kyydissä ja yrittää olla jotenkin ihan rennosti ja coolisti. Lontoon julkinen liikenne on myös aivan superhyvin järjestetty! Ensinnäkin metrojen linjakartat ovat todella selkeitä ja paikasta toiseen on helppo siirtyä. No joo, tietysti välillä joku linja ei olekaan toiminnassa milloin mistäkin syystä ja sitten matkan teko onkin vähän vaikeampaa. Maksaminen on tehty myös turisteille tosi helpoksi. Niin bussissa kuin metrossakin voi maksaa pankkikortilla ilman, että pitää ostaa mitään lippuja mistään tai miettiä, millä vyöhykkellä mahtaakaan olla. Lisäksi pankkikorttimaksamiselle on päiväkohtainen yläraja eli jos satut tekemään niin monta matkaa, että se ylittäisi päiväkohtisen lipun hinnan, lopuista matkoista ei veloiteta mitään. Todella kätevää!! Sama systeemi (eli siis tämä pankkikortti) on käytössä muuten myös Brysselissä joten erillistä lippua ei vaikka parin päivän reissulle ollenkaan ostaa. Mutta eikö vaan olekin ihana tämä bussi kaupunkikuvassa! 

Ostoksia

Lontoossa ei voi käydä vierailematta sekä Harrodsilla että erityisesti Fortnum & Masonilla teeostoksilla. Se on ihan mahtava paikka! Siinä missä mies kiertelisi kaikki sotamuistomerkit ja viettää aikaa kirjakaupoissa tuntitolkulla (minäkin tykkään, mutta hän on ihan mahdoton!), on F & M:lla ihan pakko haistella kaikki mahdolliset teelaadut. Taas kerran mukaan eksyi pari uutta ja yksi vanha teetuttavuus. Tällä kertaa ei valitettavasti ehditty 4. kerroksen teesalonkiin maistelemaan, mutta jos vaikka siskon tai muun teenharrastajan kanssa tehdään Lontoon retki, niin sinne on kyllä mentävä. 

Teen lisäksi ihan jokaisesta maasta (ja ehkä myös kaupungista....) on saatava mukaan jotain jouluista erityisesti, kun ollaan jo näin lähellä vuoden parasta aikaa! Jouluosastot olivat vasta muodostumassa ja valikoimat vähän rajoittuneet, mutta kyllä tälläkin annilla onnistuin löytämään uuden joulukoristeen kotiin. Tuskin maltan odottaa sitä, että pääsen kiertelemään Keski-Euroopan joulutoreja! Olen jo varovasesti varoittanut miestä, että saattaa olla, että jokunen auto- tai junaretki tehdään ainakin Saksaan ja mahdollisesti Ranskankin puolelle. Täytyy alkaa perehtymään tarjontaan pikapuoliin. Vinkkejä hyvistä joulutoreista otetaan vastaan! 

Maanantaina mies vietti kokouspäivän ja minäkin osallistuin Lontoosta käsin yhteen zoom-kokoukseen ja vasta iltapäivällä pääsin taas kiertelemään kaupungille. Kävelin Thamesin rantaa, nautin auringosta ja söin lounasta terassilla. Lontoon katukuva on jotenkin ihmisen kokoinen. Kaupunki on sen verran vanha, että silloin, kun se on rakennettu, ei rakennusmaasta tainnut ollut vielä niin suurta pulaa. Näin taloista ei pitänyt tehdä mitään superkorkeita, vaan mittakaava on inhimillinen. Kauppakaduilta lähtee ihania asuinkatuja, joissa on juuri näitä tyypillisiä lontoolaisia talorivejä. Talot ovat samanlaisia, kadulta alas menee portaat pohjakerrokseen, ylös asuinkerroksiin. Usein ulko-oven päällä on terassi tai parveke. Ennen pohjakerroksissa varmasti majaili tai ainakin työskenteli palveluskunta, nykyisin nekin ovat asuinkäytössä ja jopa omia yksittäisiä asuntojaan. Minuun ainakin vetoaa tasapainoinen, symmetrinen ja selkeä arkkitehtuuri ehkä tasapoinottamaan omaa poukkoilevaa ja kaoottista päänsisäistä maailmaani. Lontoo vaan on! 

Pukeutumiskulttuuria

Kuljeskessani päämäärättömästi Lontoon katuja näin myös aivan ihanan (tyttö)koululaisryhmän! Koulupuvuista voidaan olla montaa mieltä, mutta näytti kyllä niin ihanalle, kun parikymmentä arviolta 5-vuotiasta tyttöä kulki parijonossa opettajiensa kanssa. Tytöillä oli päällään kaunis siniharmaa polveen asti ulottuva villakangastakki, sen alla harmaa vekkihame ja valkoinen tai sinivalkoraidallinen paitapusero. No joo ei noissa vaatteissa varmaan paljon leikitä ja riehuta, mutta kun muutenkin katselin lasten pukeutumista Lontoossa (ja sama koskee Keski- ja Etelä-Eurooppaa aika yleisesti) en voinut olla ajattelematta suomalaslapsia, jotka kulkevat 'aina' säähän sopivassa haalarissa: talvella paksussa michelin-haalarissa ja keväällä ja syksyllä kurahaalaareissa. Ollaanko me välillä liian käytännöllisiä pukeutumsen suhteen? Ja tämä koskee siis myös aikuisia, itsehän menen kaikessa mukavuus edellä ja jopa pelkkä hameen laittaminen - mekosta puhumattakaan - tuntuu melkein turhalle hienostelulle. Yhdessä tavaratalossa satuin vahingossa hattuosastolle. Briteissähän hattu on iso osa kaikenlaisia tapahtumia jopa ihan pakollisena asunteena. Jotenkin en osannut nähdä itseäni näiden kanssa, vaikka kyllähän esim. häissä tai muussa isossa juhlassa hattu tuo heti lisää juhlavuutta asuun. Ehkäpä ostankin vielä tällaisen! 

Kotiin

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja paluu arkeen - tai ainakin kotiin - koitti vihdoin. Mutta täytyy sanoa, että tämä Waterloon talokin alkaa jo tuntua kodille. Oli ihana päästä omaan kylppäriin, istua omalla sohvalla ja käydä lenkillä tutuissa maisemissa. 

Tällä viikolla meillä on ilona nauttia hoitokoiran seurasta ja hyvin hän on tänne myös jo sopeutunut. On turvallinen olo, kun on vahtikoira paikalla. 

Niin ja lopuksi vielä tuli mieleen, että ei sote-sektori varmaan näin haastavassa tilanteessa vielä ole. Bongasin tällaisen meidän Lontoon lähikaduilta.