Kun elää arkea vieraassa (toisessa) kulttuurissa, huomaa hyvin nopeasti, miten sujuva arki muodostuu itsestäänselvyyksistä, jotka ovat meillä syvällä selkäytimessä. Yksi tällainen asia on jätehuolto. Törmäsimme tähän jo kun asuttiin USAssa muutama vuosi sitten, mutta täällä Belgiassa jätteiden lajittelu on ihan oma tieteenlajinsa (vai taiteen?). Ohjeita kyllä on ja paljonkin. Suurin osa ranskaksi tai flaamiksi. Myös englanniksi löytyy, kun tarpeeksi googlaa.
Yleisellä tasolla jätteiden lajittelu on täälläkin ihan selkeää: puutarhajätteet, muovit, metallit, biojäte, paperit ja pahvit lajitellaan. Loput on tietysti sitten sekajätettä. Helppoa? No ei todellakaan!
Minkä värinen pussi?
Jätepusseja myydään ruokakaupoissa ja muutamissa erikseen luetelluissa kaupoissa. Netistä löytyy lista, jossa nämä myyntipisteet kerrotaan. Kaikki hyvin ja suuntana siis läheinen Carrefour. Jätepussihyllyllä pitää olla vielä tarkkana, että ostaa nimenomaan oman kunnan jätepussin. Meidänkin Carrefourissa (ja jotta ei mainostaminen ole liian yksipuolista, niin myös Delhaizessa) myydään myös naapurikunnan jätepusseja, joten pitää muistaa valita hyllyltä oikea eli tässä tapauksessa Waterloon jätepussi Okei, ostetaan valkoisia pusseja sekajätteelle. Hyvä. Hyllyllä on myös sinisiä pusseja muoville, ja paperisia puutarhajätteelle. Edelleen hyvä. Biojätteelle löytyy isoja 25 litran pusseja 10 kpl nipussa hintaan á 50 senttiä ja lisäksi sellaisia tavallisen kokoisia, joille on vain ihan normaali rullahinta. Ostettiin niitä pienempiä tietysti, koska eihän biojätettä varten niin kamalan isoa pussia tarvitse, eihän? Väärin.
Biojäte kerätään VAIN, jos se on niissä 0,50 euroa maksavissa 25 litraa vetävissä vihreissä oman kunnan pusseissa (pussiin on painettu hinta). Tai näin ainakin oletamme. Laitoimme kaksi sellaista vihreää pienempää biopussia yhteen isoon ja sen jälkeen sitten koko paketin kadun varteen sekajätepussien kanssa samaan roskaämpäriin.
No entä sitten muovi? Mikäs siinä on niin vaikeaa muka. Ei mikään. Paitsi että muovia tulee ihan järjettömästi! Vielä enemmän kuin Suomessa, koska esimerkiksi muovipullot laitetaan muovinkeräykseen (litistettynä ja rullattuna). Laitamme sinne myös esim. cokispullot, koska meidän kaupassa oleva pullonpalautuskone ei niitä hyväksy. Meille ei ole ylipäätään selvinnyt, mitä niihin palautuskoneisiin SAA laittaa, mutta ehkä se vielä selviää. Mahdollisesti viinipullot, mutta niitä meille ei ole vielä tullut. Juhlien puutetta selvästi. Lasinkeräyspisteet on ihan erikseen, joten voi olla että pullot menevät myös sinne. Saattaa olla, että ihan vaan hengailen tässä joku päivä muutaman tunnin Carrefourin parkkipaikalla katsomassa, mitä lasinkeräyspisteeseen tuodaan.
Muovi on siis selkeä. Ai niin, samaan pussiin kerätään myös metalli. Luultavasti. Toistaiseksi meillä on salainen kätkö autotallissa metallille, kun emme ole aivan varmoja menevätko ne muovin kanssa samaan. Eli siis tonnikalapurkit, alumiinivuoat, juomatölkit ja sen sellaiset. Kahvikapselit, jotka kotona Suomessa laitettiin metallinkierrätykseen, pitää täällä laittaa sekajätteeseen tai viedä Nespresson myymällään. Lähin kun on Brysselissä, joten tuskin lähdemme junalla viemään pussillista kapseleita puolen tunnin päähän, pahoin pelkään.
Pahvi ja paperi on näistä ehkä selkein. Se vain, että niille ei ole olemassa mitään erillisenä myytävää pussia, joten kotona pitäisi aina olla joku paperipussi tai pahvilaatikko, mihin pahvi ja paperi kerätään. Nämä viedään sitten kerran kuussa keräyspäivänä myös kadunvarteen ja tästä olemmekin jo kertaalleen selvinneet ihan kunnialla. Muuton jäljiltä oli vielä sopivan kokoinen pahvilaatikko (se ei saa olla liian iso), johon paperit ja muropaketit sai laittaa. Jännitys näiden osalta koskeekin oikeastaan sitä tilannetta, kun tämä pahvilaatikko tai paperipussi viedään illalla kadunvarteen ja koko yön sataa vettä. Sitähän tulee täällä sen verran usein, että tilanne ei ole mitenkään epätodennäköinen. Aamupäivän aikana kerättävä jäte voi olla muuttanut muotoaan jonkin verran.
Naapuristalkkausta
Jätepäivää edeltävänä iltana tähyilemme kuumeisesti, minkälaisia pusseja naapureiden pihatielle ilmestyy. Huomasimme, että aika monella on jäteastia - sellainen muovinen tai metallinen jenkkileffoista tuttu pönttö useissa väreissä - jonka mekin sitten ostimme. Oikein siistin näköinen ja estää esim varisten rikkomien muovipussien sisällön leviämistä oikein hyvin, mutta se estää meitä myös näkemästä, minkä värinen pussi pöntössä on. Ja tämä jännitys koskee siis toistaiseksi enimmäkseen biojätettä. Yhtään vihreää biojätepussia emme ole ulkona nähneet, joten joko ne pussit on jemmattu siihen pönttöön tai sitten biojätettä ei lajitella.
Esim. naapurikunnassamme sitä ei kerätä ollenkaan. Tänään seka- ja biojätepäivänä laitoimme ensimmäistä kertaa biojätteen sekajätepussin kanssa tuohon uudenuutukaiseen jäteastiaan ja jännityksellä odotamme, tuleeko pussin kylkeen tarra merkkaamaan sitä, että väärin toimittu, vai viedäänkö pussi normaalisti pois.
Jätteiden perusteella saa muuten aika hyvän kuvan naapureiden elämästä. Hyvänen aika, noillahan on peräti kuusi sinistä pussia! Mitähän ihmettä siellä on tehty. Kas vain, Philippellä ja Nathaliella näyttää olevan vain yksi puutarhajätesäkki, nyt taitaa rikkaruohot villiintyä ja ruoho rehottaa. Onkohan niiden elämä muutenkaan ihan hyvällä tolalla, kun tuolla lailla lepsuilevat.
Keräyspäivät
Kuljemmekin täällä katuja pitkin aina ilmoitettua keräyspäivää edeltävinä iltoina stalkkaamassa kuinka paljon ja minkä värisiä pusseja naapureilla mahtaakaan olla kadun varressa. Omituiset suomalaiset. Kunhan tutustumme naapureihin vähän paremmin, olemme ajatelleet järjestää yhteisen jätteiden lajitteluillan 😀
Kotoutumisen merkki
Uskon, että muutaman kuukauden kuluttua viimeistään en enää itsekään tunnista tätä kirjoitusta. Ihmettelen, mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Mutta se kuvastaa juuri sitä, että vasta kun joku on meille tarpeeksi tuttua, se alkaa tuntua niin itsestäänselvyydelle, että sen erityisyyttä ei edes ymmärrä. Me olemme kasvaneet omaan järjestelmäämme on kyse sitten omakotitalosta ja sinne tehtävästä jätesopimuksesta tai kerrostalosta helppoine lajitteluhuoneineen, asut sitten maalla tai kaupungissa. Ja jos et aina jaksa laittaa muovia omaan keräykseensä, maailma ei kaadu eikä maine mene, jos yksi tuorekelmu hupsahtaakin sekajätteeseen.
Käsi sydämelle? Kuinka usein sinä olet jännittänyt sitä, onko roskat viety ja tuleekohan sinulle huomautus vai peräti sakot väärästä lajittelusta? Sen sijaan jokaisella täällä tuntuu olevan joku tosijuttu tuttavasta tai naapurista, joka oli laittanut osoitteellisen kirjekuoren sekajätteeseen/muovijätteeseen, ja osoitteen perusteella pystyttiin tunnistamaan väärin lajitellut henkilö ja sakothan siitä rapsahti. Vinkkinä onkin, että mitään osoitteellista EI laiteta kerättävän jätteen joukkoon. Osoitetarrat voi vaikka polttaa takassa grillissä tai paremman puutteessa vaikka kynttilän liekissä illan pimeinä hetkinä.
P.S. Myös biojätteet noudettiin eikä ainakaan ovelle ole vielä tuotu huomautusta, varoitusta tai sakkoa 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti